Helmiina

Outi oli postannut kerrassaan erinomaisia vinkkejä korujen valokuvaamisesta.

No, minun kameranihan on mitä on, mutta pientä sovellusta hyväksikäyttäen kuvista tulee ehkä hieman parempilaatuisia kuin hankea vasten otetuista. Valkotasapainon säätäminen ei valitettavasti vain onnistu tällä kalustolla, kuten ei myöskään laadukas macrokuvaus.

Ohessa kuitenkin musta versio aikaisemmasta vaaleanpunaisesta lariatkorusta.

Tämä koru on tehty tilaustyönä tsekkiläisistä siemenhelmistä, japanilaisista hapsuhelmistä, lamppuhelmistä ja sterlinghopeasta. Solmusuojat ovat hopeoidut. 

Helmiinan kuvat ovat tällä hetkellä vielä varsin karkealla tasolla.

Kuvia ei klikkaamalla tällä hetkellä suuremmaksi saa, mutta todellinen ongelma on kuitenkin tämänhetkinen kuvauskalusto. Digitaalinen järjestelmäkamera puuttuu, joten näin ollen hyvin yksityiskohtaisia kuvia en valitettavasti pysty julkaisemaan macro-ominaisuuden puuttuessa. Pienellä taskukoon kameralla ei kolmeakymmentä senttiä lähemmäs kuvauskohdetta voi mennä, eikä scannerini myöskään sovellu korujen scannaamiseen.

Asia mahdollisesti korjaantuu ajan kuluessa, mutta tähän hätään en viitsi digitaalista järjestelmäkameraa lähteä ostamaan. Eikä aika riitä kuvien ottamiseen kinojärjestelmällä, kuvien kehittämiseen, scannaamiseen, muokkaamiseen ja lopulta julkaisuun.  

Joskus kateellisena vierestä katseleminen ei yksinkertaisesti riitä. Olen vuoden päivät seurannut käsistään taitavien ihmisten helmeilyä ympäri netin, kateellisena. Tiennyt kyllä itsekin pystyväni tekemään jotain kaunista, mutta vedonnut latteisiin tekosyihin, jottei tarvitsisi vaivautua. Ja naukunut koko ajan läheisilleni miten typerää on epiä elämä on, kun ei ole mukavaa käsityöharrastusta enää, vaikka ennen on ollut monia.

Viikko sitten minulle riitti.

Tämä lariatkoru syntyi ensimmäisenä. Huudatin poppia radiosta ja Scandinavian Music Groupin "Hölmö Rakkaus" sai muodon japanilaisista siemen- ja magatamahelmistä, 15-, 12- ja 10-millisistä lamppuhelmistä, sekä sterlinghopeasta. Ällön pinkki ja kiristää kaulaa piinaavasti ja muistuttaa siinä rakkauden syvimmästä olemuksesta samalla kun kasvot vähitellen sinertyvät.

Tämän riipuksen tein hopeoidusta metallilangasta ja lasihelmistä hyvälle ystävälleni kiitokseksi siitä, että hän on lukemattomia kertoja kuunnellut itkuani hölmöstä rakkaudesta. Malliin hain inspiraatiota häikäilemättömästi Eni Okenilta. En milloinkaan tule omaamaan samanlaisia lahjoja korujen tekemiseen kuin hän.